Siltä istumalta aloitin muuton uuteen blogiin, se löytyy osoitteesta http://pitkamatkakotiin.blogspot.com/ Muutto sinne on vielä hiukan kesken. Kaiken tarpeellisen olen saanut muutettua. Vanhoja postauksiani sinne vielä siirtelen. Teidän jättämiä kommentteja en saa suoraan siirrettyä, mutta päätin siirtää ne siten että copy pastaan ne itse sinne teidän nimillänne (ja totta kai laitan linkit teidän blogeihinne niihin uudestaan). Valitettavasti niihin tulee sitten vaan väärä päivämäärä ja kellonaika.

 Uudessa blogissa on jotain vanhaa, mutta aika paljon uuttakin. Blogi kulkee samalla nimellä, Pitkää Matkaa Kotiin pienokaisemme edelleen valitettavasti kulkee. Blogia kirjoitan edelleen minä, Sadeina. Blogista löytyy edelleen vanhat postaukset (kunhan saan loputkin siirrettyä). Se mitä blogissa on uutta.. On visuaalinen puoli, en jäljitellyt samaa vanhaa. (Mulla oli muutenkin tarkoitus etsiä uusi blogi-pohja, koska tämänhetkinen on niin talvinen. Eli siinäkin mielessä muutto osui hyvään saumaan). Se miksi visuaalinen puolikin on erilainen, johtuu siitä että blogilla on myös uusi kirjoittaja Mileo, jonka näkemys minun tuli ottaa huomioon. Mileo on lapsettomuudesta kärsivä mies, joka tahtoo myös laittaa tuntemuksensa ja ajatuksensa ”paperille”, hän on minun aviomieheni. Hänen kanssaan minä tätä raskasta taivalta olen kulkenut, vienyt tätä projektia eteenpäin. Nyt me kuljemme sitä yhdessä myös uudessa blogissa, yhteisessä blogissamme.

Tästä lähtien pääsette siis lukemaan meidän molempien ajatukset ja kannan näissä asioissa. Miehen ja naisen. Mileon ja Sadeinan. Tervetuloa!

Tää viimeinen hoito vaan painaa nyt niin kamalasti mieltä, että oksat pois. Olisipa hoitomme jo ohi. Mulla olis ehkä taas hyvä olla. Tai jos ei hyvä, niin ainakin parempi.

Meneehän nämä tuntemukset ja tämä olotila joskus ohitse?

Kuumat aallot ovat olleet kyllä tämän Procrenin kanssa paljon häiritsevämpiä, mitä sumutteluissa oli. Viime yönäkin heräsin kamalaan kuumuuteen. Heitin peiton pois päältä, ei helpottanut. Otin yöpöydältä lehden ja käytin sitä viuhkana, pikkuhiljaa alkoi helpottamaan. Ei muuta kuin peitto takaisin päälle ja unta kalloon.

Meni muuten sitten jo tälle vuodelle lääkekattokin rikki tämän hoidon seurauksena... Nyt vain odotellaan kirjettä Kelasta ja sitten pitäisi hiukan palautuksiakin sieltä saada (n.75e mulla meni yli rajan viime ostolla, ei sen enempää). Ihanaa sitten loppuvuosi ostella lääkkeitä 1,50e/kpl

                                  kuusjapuolsataaekee

Mun olisi myöskin jo varmaan kuukauden ajan pitänyt soittaa omalle polille ja kysellä lähetettä yhteen verikokeeseen.

Aikaisemmin sitä oli niin innoissaan uudesta hoidosta ja teki kaiken niin innolla.. Nyt ei juuri vois kauheasti innostaa tämä homma!

*muoks* ja edelleen vuotaakin prkl...

Sumuilla tehdyssä pitkässä hoidoissa en muista, että sumut olisivat venyttäneet vuotopäivien kestoa normaalia pidemmäksi.