Tämä tyttö sai nyt sitten eilen tarpeekseen! Tästä vuodatuksesta. Mua on häirinnyt noi mainokset.. joo häirinny, mutta kyllä niiden kanssa on tullut toimeen. Mua on myös häirinnyt jo pidempään jotkin tietyt asiat, mitä täällä vuodatuksen blogeissa ei voi tehdä… joo taas häirinny, mutta niidenkin kanssa on voinut elää. Mutta! Eilen, kun menin vuodatuksen kommentointeihin.. ”apua pilleri unohtui, olenko raskaana?” –mainos pärähti silmilleni! Joo kiitos ja hyvästi!

 Siltä istumalta aloitin muuton uuteen blogiin, se löytyy osoitteesta http://pitkamatkakotiin.blogspot.com/ Muutto sinne on vielä hiukan kesken. Kaiken tarpeellisen olen saanut muutettua. Vanhoja postauksiani sinne vielä siirtelen. Teidän jättämiä kommentteja en saa suoraan siirrettyä, mutta päätin siirtää ne siten että copy pastaan ne itse sinne teidän nimillänne (ja totta kai laitan linkit teidän blogeihinne niihin uudestaan). Valitettavasti niihin tulee sitten vaan väärä päivämäärä ja kellonaika.

 Uudessa blogissa on jotain vanhaa, mutta aika paljon uuttakin. Blogi kulkee samalla nimellä, Pitkää Matkaa Kotiin pienokaisemme edelleen valitettavasti kulkee. Blogia kirjoitan edelleen minä, Sadeina. Blogista löytyy edelleen vanhat postaukset (kunhan saan loputkin siirrettyä). Se mitä blogissa on uutta.. On visuaalinen puoli, en jäljitellyt samaa vanhaa. (Mulla oli muutenkin tarkoitus etsiä uusi blogi-pohja, koska tämänhetkinen on niin talvinen. Eli siinäkin mielessä muutto osui hyvään saumaan). Se miksi visuaalinen puolikin on erilainen, johtuu siitä että blogilla on myös uusi kirjoittaja Mileo, jonka näkemys minun tuli ottaa huomioon. Mileo on lapsettomuudesta kärsivä mies, joka tahtoo myös laittaa tuntemuksensa ja ajatuksensa ”paperille”, hän on minun aviomieheni. Hänen kanssaan minä tätä raskasta taivalta olen kulkenut, vienyt tätä projektia eteenpäin. Nyt me kuljemme sitä yhdessä myös uudessa blogissa, yhteisessä blogissamme.

Tästä lähtien pääsette siis lukemaan meidän molempien ajatukset ja kannan näissä asioissa. Miehen ja naisen. Mileon ja Sadeinan. Tervetuloa!

Mulla on jotenkin kauhean paha olla. Niin paha, että jos joku tulis mulle päin naamaa sanomaan että kaikki menee hyvin, niin mä aivan varmana tinttaisin sitä henkilöä samantien turpaan! Eihän kukaan voi tietää miten tässä käy!

Tää viimeinen hoito vaan painaa nyt niin kamalasti mieltä, että oksat pois. Olisipa hoitomme jo ohi. Mulla olis ehkä taas hyvä olla. Tai jos ei hyvä, niin ainakin parempi.

Meneehän nämä tuntemukset ja tämä olotila joskus ohitse?

Se kauhea peikko. Muutti luokseni tällä viikolla, eikä suostu lähtemään pois. En jaksaisi asustella peikon kanssa, mutta en myöskään tiedä miten sen saisi häädettyä pois. Musta tuntuu että peikko aikoo pysyä seuranani koko ensi kuun. Olisiko ehkä sitten vain helpompaa yrittää tulla toimeen peikon kanssa, ja tottua sen olemassa oloon?

Eilen oli huono päivä fyysisesti. Tänään on ollut henkisesti. Henkisesti huono päivä on paljon pahempaa, kuin fyysisesti huono päivä. Onneksi huominen on taas erilainen.

Tänään laitoin toisen Procren-pistoksen. Edellisestä pistoksesta tuli tänään kuukausi ja tämänkin pitäisi elimistössä vaikuttaa sen kuukauden ajan.

Kuumat aallot ovat olleet kyllä tämän Procrenin kanssa paljon häiritsevämpiä, mitä sumutteluissa oli. Viime yönäkin heräsin kamalaan kuumuuteen. Heitin peiton pois päältä, ei helpottanut. Otin yöpöydältä lehden ja käytin sitä viuhkana, pikkuhiljaa alkoi helpottamaan. Ei muuta kuin peitto takaisin päälle ja unta kalloon.