Nämä piinapäivät on vaan jotenkin niin raskasta aikaa, etten oikeastaan osaa edes pukea sitä sanoiksi tänne! Toivo ja Epätoivo vaihtelee! Usko ja Epäusko vaihtelee! Sitä, kuinka montaa kertaa päivän aikana. En osaa sanoa. Sitä on mahdoton laskea!

Tavallaan mä toivon että nämä olisi nopeasti ohi. Tavallaan haluaisin pysyä tässä hetkessä ikuisesti, ettei tarvitsisi kokea sitä pettymystä jälleen kerran! Mä oikeasti pelkään tulevaa tällä hetkellä. Meillä on enää yksi hoito jäljellä. Tätä rataa mentäessä sekin on nopeasti ohi!

MÄ IHAN OIKEASTI PELKÄÄN ETTÄ TÄSTÄ EI TUU KOSKAAN YHTÄÄN MITÄÄN! (vaikkei tätäkään hoitoa ole vielä loppuun saakka nähty)