Kävin tänään töiden kautta eräällä luennolla, joka käsitteli onnellisuutta. Ajattelin että se on todella hyvä aihe tähän kohtaan elämää! Saisin hiukan selvyyttä/neuvoja siihen, miten voisin elää onnellisemmin tilanteesta riippumatta.

Luentoa oli kestänyt varmaan n.10-15min kun luennoija kysyi "Onko täällä joku raskaana? Nostakaapa käsi ylös". Onneksi kukaan auditoriossa olleista ei nostanut kättään... muuten olisin varmaan häipynyt samantien :( Mutta siinäpä se irrottautuminen tästä aiheesta ja itsensä onnellisemmaksi saannista kuitenkin meni!

Huomenna on se lääkärikäynti ja lähetteen saanti! Yksi etappi jälleen eteenpäin tässä projektissa. Harmi vain että kauheasti ei mieltä ilostuta kuitenkaan tämä käynti, koska tiedän että huomisen jälkeen olen taas täysin tietämätön seuraavasta määränpäästä, kuinka pitkä matka siihen tulee taas olemaan? Ensi viikolla otan yhteyttä sinne väestöliittoon (heti kun uskallan) ja sitten vasta olen viisaampi, ainakin toivottavasti!

Miten tämä tuntuu nyt niin lopulliselta? Aivan kuin paluuta luomuyrittämiseen tai "hellempiin hoitoihin" ei olisi...